10: Imastot tropiikista jäätiköille

Ilmasto tarkoittaa alueelle tyypillistä säätä ja sen vaihetluita pitkällä aikavälillä. Niitä voidaan luokitella monella eri tvoin, esim. manner,- meri, ja väli-ilmastoihin. 

Trooppiset ilmastot: Sijoittuvat päiäntasaajan molemmin puolin, kuukausien keskilämpötila ylittää 18 astetta. Myös vuotuinen sademäärä on suuri.

Kuivat ilmastot: sijaitsevat kääntöpiirien molemmin puolin. Sademäärä on vähäistä tai kausittaista, sää yleensä selkää ja lämmintä tai kuumaa. Tähän kuuluvat aavikko- ja aroilmastot.

Lauhkeat ilmastot: Sijoittuvat kääntöpiirien ja napapiirien välisille alueille. Sateita läpi vuoden, kesät lämpimiä ja talvet leutoja.

Viileät ilmastot: Sijoittuvat kääntöpiirien ja napapiirien välisille alueille. Kylmät talvet ja lauhkeat kesät. Sateita tasaisesti ympäri vuoden. Kostea, mantereinen ja subarktinen ilmasto.

Jääilmastot: Sijaitsevat napojen ympärillä. Siihen kuuluvat tundra-alueet ja ikuisen jään peitossa olevat alueet.

El Nino ja La Nina

El Nino ja La nina tarkoittavat normaalista säätilanteesta poikkeavia ilmastohäiriöitä ja kuuluvat maapallon ilmastoon. Se aiheutuu syvänveden hitaista virtauksista a niiden aiheuttamista muutoksista pintavesien lämpötiloissa sekä ilmakehässä. Esiintyvät säännöllisesti 4 vuoden välein. Ilmenevät selkeimmin Tyynenmeren alueen tuulien ja merivirtojen muutoksina aiheuttaen samalla muunmuassa El Nino- tilanteessa pasaatituulet heikkenevät ja merivirrat kääntyvät päiväntasaajalla vastakkaiseen suuntaan. 

9: Sää-odotettavissa huomisiltaan

Sää on ilman hetkellinen tila jollain alueella. Säätekijöitä ovat lämpötila, pilvisyys, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilmankosteus- ja paine sekä auringonsäteily.

Syklonit syntyvät kun hepoasteilta tuleva lämmin ilmamassa kohtaa napa-alueilta tulevan kylmän ilmamassan. Ilmamassojen rajalle syntyy kieleke, jossa lämmin ilma pyrkii kohoaaan hitaasti kylmän ilman päälle ja kielekkeen kärkeen muodostuu matalapaine. Länsi-ja lounaistuulet kuljettavat matalapainetta itään ja koilliseen. Tämä liikkuva matalapaine on siis sykloni.
Syklonin kielekkeen etureunaan, jossa lämmin ilma kohoaa kylmemmän päälle,syntyy lämmin rintama. Sille tyypillisiä sääilmiöitä ovat pilvisyys ja tasaisuus sekä pitkäaikaiset sateet. Kylmä rintama syntyy kielekkeen takareunaa, jossa napa-aleilta tuleva kylmä ilma työntää lämmintä ilmaa soimakkaasti ylöspäin.

Kylmä rintama etenee nopeammin kuin lämmin. Sen saavuttaessa edellä liikkuvan lämpimän rintaman sanotaan matalapaineen täyttyneen. Silloin lämmin ilma on ohonnut kokomaan kylmän yläpuolelle. Sitä kutsutaan okluusiorintamaksi. Siinä esiintyy usein vielä heikkoja sateita,mutta ilmamassojen erot ovat melkein tasoittuneet.

19: Jäätikön jäljet- muinaiset merkit

Jään jättämät merkit

Jään jättämiä merkkejä ovat muunmuassa drumliinit, silokalliot, siirtolohkareet, deltat, supat, reunamuodostumat ja hiidenkirnut.

Drumliinit syntyvät, kun jäätikkö etenee kallioytimen ylitse. Kallio kovertaa jäähän kolon, joka täyttyy ympäriltä puristuvasta pohjamoreenista.

Silokalliot  syntyvät, kun jään alle kasaantunut hienompi aines hioo kalliot sileiksi jään tulosuunnan puolelta.

Siirtolohkareet: jäätikkö kuljetti suuria kiviä eli siirtolohkareita pitkiä matkoja. Jään sulaessa ne jäivät paikoilleen, joskus jopa satojen kilometrien päähän alkuperäisestä paikastaan.

Deltat kasvoivat järven vedenpinnan tasoon laakeaksi, viuhkamaiseksi ja tasalakiseksi muodostumaksi. Ne muodostuivat jäätikköjoen suulle, jääjärveen.

Supat muodostuivat, kun iso jäälohkare hautautui maakerrostumaan, esim. harjun tai deltan sisälle. Kun jää suli, yläpuolelle kertynyt maa-aines romahti ja maastoon syntyi kuoppa.

Nykyisin suppien pohjalla on usein pieniä ja pyöreitä järviä, koska niiden alueille muodostuu paljon pohjavettä.

Reunamuodostumat syntyivät mannerjäätikön etenemisen ja sulamisvesien kasaamista aineksista. Ne muodostuivat jään REUNAN suuntaiseksi harjanteeksi, kun jään reuna pysyi pidemmän aikaa paikallaan. Kesällä jää vetäytyi ja talvella kasvoi, joka kasasi reunoille maa-aineksia.
Hiidenkirnut syntyivät kallioperään kun jäätikön sulamisvettä valui jäätikkökaivoissa lähes kohtisuoraan maata kohti. Kivet ja sora hankautuvat kuopiossa veden mukana ja vähitellen muodostuu hiidenkirnu.
Harjut syntyvät jäätikön sulamisvesien lajittelemasta ja kuljettamasta aineksesta jäätikön alle, ns. tunneliin. Ne koostuvat pääosin pyöristyneistä kivistä ja lajittuneista sorasta ja hiekasta. Harjut kulkevat jään etenemissuunnassa eli Etelä-suomessa luoteesta kaakkoon.

Drumliini  http://www.merenkurkku.fi/assets/Foton/Geologi/_resampled/resizedimage467289-Drumliinituusi.jpg

Silokallio_9923.JPG http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/14528/normal_2267_MG






Siirtolohkare  http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/19317/normal_P1016874.JPG

Delta   http://www.watereducation.org/sites/main/files/file-attachments/2013/08/delta-aerial2.jpg






Suppa   http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/65/Kettle_pond_Hossa.jpg/250px-Kettle_pond_Hossa.jpg







Reunamuodostuma  http://www.helsinki.fi/maantiede/labrat/56296/retkipaivakirja_2006/kuvat/Kuva_6_LP.jpg





Hiidenkirnu  http://www.geo-lehti.fi/thumbs/full_l/80/72/01/hiidenkirnu-17280.jpg





Harju     http://www.tetra.spb.ru/pict/fin4.jpg?3

Moreeni on jäätikön murskaamaa kallioperän sekoitusta. Se koostuu erikokoisista hiesu- ja savipartikkeli lajitteista sekä kivenlohkareista. Sitä syntyy, kun jäätikkö liikkuu. Pohjamoreeni on sitä, joka kasautuu jäätikön pohjalle tiukasti, maan päälle löyhästi jäätikön sisältä ja pinnalta kasautuen syntynyttä moreenia kutsutaan pintamoreeniksi, ja saumakohtiin muodostunutta keskimoreeniksi. Sulamisvaiheessa tulleet ovat pääte- ja puskumoreenia.

Maankohoaminen

-Mannerjään massa painoi vuosituhansien aikana kallioperää alaspäin.
- Suomen nykyisesta maa-alasta yli 60% on joskus ollut järven ja meren peittämä, eli subakvaattinen.
-Jääpeite suli > maa alkoi kohota. Kohoaminen jatkuu edelleen, mutta on jo hidastunut.
- Maa kohoaa > rantaviivan paikat vaihtelevat >muinaisrannat.

1: Mitä,missä ja miksi

Karttaprojektioita on monenlaisia. Yleisin niistä on Mercatorin projektio, jossa ilmoitetaan kulmat ilmansuuntien välillä. Muuten tässä välimatkat ja pinta-alat ovat vääristyneet. Sellaista kutsutaan oikeakulmaiseksi. Jos kartta näyttää esimkerkiksi alueiden pinta-alat oikein, mutta vääristää muotoja, se on oikeapintainen.

GPS- paikannuksen avulla saadaan elävää kuvaa maapallolta. Satelliitteihin perustuvaa GPS- paikannusta voivat käyttää esimerkiksi laivaliikelle. Yksityishenkilönä sitä voi hyödyntää vaikkapa hakupalveluissa.

Paikkatietoa on sijaintiin liittyvät tiedot, joista perinteisin on kartta. Kartoista löytyvät ominaisuustiedot sekä sijaintitiedot. Ominaisuustieto  voi olla myös esimerkiksi melipide, ja yksittäiset paikkatiedot muodostavat paikkatietoaineiston. Ne ovat pääosin digitaalista tietoa. Paikkatietojärjestelmää kutsutaan GIS ( Geographical Information System) ohjelmaksi.

17 & 18: Rapautuminen ja Eroosio

Eksogeeniset prosessit: eli ulkosyntyiset prosessit. Ne saavat energiansa auringosta ja muokkaavat maisemaa kuluttamalla, kuljettamalla ja kasaamalla maa-ainesta. Näitä ovat esim. massaliikunnot, rapautuminen, tuuli. Voimakkain on kuitenkin virtaava vesi. Rapautumista eli kiviaineksen hajoamista tapahtuu lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta.

Eroosio on kallioperän ja maaperän kulumista veden,tuulen,aallokon tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavat ne lopulta jonnekin muualle.

V-laakso muodostuu, kun kuivilla alueilla joki muodostaa syvän kanjonin, mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuu sadeveden mukana ja uoman reunat romahtavat massaliikuntojen vaikutuksesta jokeen.

Sivueroosio: joki alkaa mutkitella, voimakas virta kuluttaa uomaa ulkokaarteesta >hitaampi virtaus kasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkiksi. Kun joki oikaisee reittiään mutkien välisen särkän lävitse, jäljelle jää vanha varsinaisesta jokiuomasta irtautunut joenmutka makkarajärvi.

Suisto eli delta: syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi. Hiekka ja liete jota joki kuljettaa, kasaantuvat kerrostumiksi pohjalle ja sivuille. Se voi vaikuttaa joen virtaumaan. Kasaantunut aines siirtää rannikkoa aina kaemmaksi merelle. Se muodostaa samalla hedelmällistä viljelysmaata.

Tuuli muodostaa dyynejä. Ne liikkuvat tuulen mukana, mutta jos alueella on kasvillisuutta, se sitoo hiekkaa ja samalla dyynit jäävät paikalleen muodostaen stabiloituneita dyynejä.

16: Magmaa ja maanjäristyksiä

Käsitteitä

Vulkanismi: eli tuliperäinen toiminta, tarkoitetaan ilmiötä, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana (maanpinnalle tullut magma on laavaa). Vulkaanisia ilmiöitä ovat tulivuorenpurkaukset, kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset.

Ardente: ilmiö.jossa tulivuoren rinnettä alas syöksyy polttavan kuuma vulkaanisen kaasun ja tuhkan muodostama pilvi. Se polttaa ja hautaa alleen kaiken tielle tulevan.

Tulivuoret

-Voidaan jakaa kahteen tyyppiin: kilpi- ja kerrostulivuoret
-Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja jyrkkiä. Ne muodostuvat päällekkäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Kerrostulivuoria esiintyy enimmiten mannerlaattojen saumakohdissa, ja erityisesti alityöntövyöhykkeillä. Purkautuminen tapahtuu, kun sitkeä laava muodostaa kraatterin suulle kovan kuoren, jonka alla magman sekä vulkaanisten kaasujen paine kohoaa. Paine räjäyttää purkausaukon laavatapin tieltänsä.
-Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta laavasta, joka on juoksevaa ja hyvin virtaavaa. Ne ovat loivarinteisiä ja laakeita. Ne syntyvät useimmiten mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle. Niiden purkaukset ovat rauhallisia ja räjähdyksiä tapahtuu vain, jos vettä pääsee purkautumiskanavaan.

Kerrostulivuori



-Maanjäristys tapahtuu, kun kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden > kallioperä repeää > energia vapautuu nopeasti maapallon kuoressa > seismiset aallot
-Maanjäristyksen järistyskeskus eli hyposentri on maankuoren sisällä, sen yläpuolella maanpinnalla on episentri, jossa maanjäristyksen tuhovoima on voimakkain.
-Maanjäristyksessa lähtee liikkeelle seismisiä pitkittäisiä p-aaltoja, poikittaisia s-aaltoja ja pinta eli L- aaltoja. Niiden avulla voidaan määrittää tarkka järistyskeskus ja järistyksen voimakkuus. Seismisten aaltojen avulla on saatu selville myös maapallon sisärakenne.


























Tulivuoren purkaus




Litosfäärilaatan keskellä tapahtuva maanjäristys voi johtua melko harvinaisista laatan sisäisistä liikkeistä, kalliperän vanhojen jännitystilojen purkautumisesta esimerkiksi maankohoamisalueilla tai tuliperäisesta toiminnasta. 

15: Geologinen kierto- kivikierrätystä

-Maapallon kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista
-Malmimineraaliksi kutsutaan mineraalia, joka sisältää niin paljon jotakin metallia, että metallin erottaminen eli rikastaminen on taloudellisesti kannattavaa
-Kivilaji syntyy, kun mineraalit yhdistyvät kiinteäksi kappaleeksi, yhdessä kivilajit muodostavat kallioperän
-Maapallolla syntyy koko ajan uutta kallioperää ja vuoristoja, ja samaan aikaan niitä rapautuu ja kuluu. Kaiken sen kiertokulun voimana toimii maapallon sisäinen lämpö eli auringosta tuleva energia.
-Kallioperä muodostuu erilaisista kivilajeista, jotka luokitellaan syntytapansa mukaan kolmeen luokkaan: magma-, sedimentti- ja metamorfisiin eli muuttuneisiin kivilajeihin.

Magmakivet

-Syntyvät maapallon sisällä olevasta sulasta magmasta kiteytymällä ja jähmettymällä. 
-Ne muodostavat lähes 90% maapallon kallioperästä.
-Jaetaan kahteen pääluokkaan: syvä- ja pintakiviin.
-Syväkivet syntyvät maankuoren sisällä kovassa paineessa ja kuumissa olosuhteissa. Jähmettyminen tapahtuu usein miljoonien vuosien kuluessa ja silloin niihin muodostuu mineraalikiteitä. Syviä kiviä ovat mm. graniitti, dioriitti ja gabro.
-Pintakivet syntyvät tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista, jähmettyminen tapahtuu nopeasti. Ne ovat usein huokoisia ja kevyitä. Esim.basaltti.

Poimuttuminen

-Merenpoimutusta kutsutaan orogeniaksi. 
-Sitä tapahtuu litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeissä.Kun kaksi mantereista laattaa törmää, poimuttuminen on voimakasta
-Törmäyksessä syntyvä paine ja korkea lämpötila muuttavat alkuperäisten kivilajien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia.
-Tapahtuma on nimeltään metamorfoosi 
-Syntyneet kivilajit ovat nimeltään metamorfisia eli muuntuneita kivilajeja.

Geologinen kierto
Kivikehä on jatkuvassa liikkeessä. Uutta kiviainesta muodostuu maankuoren sisällä hitaasti kiteytyvinä syväkivinä. Kun maanpinnalle purkautuu magmaa, syntyy pintakiviä. Eroosion kuluttama kiviaines päätyy valtamerten pohjaan sedimentiksi ja iskostuu eli kovettuu siellä sedimenttikiviksi. Vuoren poimutusten yhteydessä alkuperäiset kivilajit metarmofoituvat eli niiden ominaisuudet ja ulkonäkö muuttuvat. Alityöntövyöhykkeissä osa kiviaineksesta sulaa astenosfääriin ja kiviaineksen geologinen kierto alkaa uudelleen.

14- Maa: kolmas kivi auringosta

Yleistä maapallosta

-Syntyi pöly- ja kaasupilvistä n.4,6 miljardia sitten 
-Maapallon kivikehä, vaipan ylin osa sekä kuorikerros on nimeltään litosfääri
-Maapallon sisärakenne jaetaan ytimeen, vaippaan ja kuoreen. Sisimpänä on sisäydin, joka muodostuu raudasta ja nikkelistä, siellä paine on suuri ja lämpötila noin 3000-6000 asetta. Sen ympärillä sulasta raudasta muodostunut ulkoydin. Sen liike aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, joka muodostaa magneettikentän(suojaa avaruuden kosmiselta säteilyltä). Alavaippa muodostuu silikaateista pääosin. Se on kiinteää ainesta, lämpötila noin 1300 astetta. Sen päällä on ylävaippa, joka muodostaa vaihtumisvyöhykkeen alavaipan ja sulan plastisen kerroksen välillä. Mantereinen kuori on muodostunut suurelta osin graniitista, mereinen kuori taas vulkaanisesta basalttisesta kivestä. 

-Litosfäärilaattojen erkanemissaumoissa syntyy uutta mereistä kuorta.Törmäyssaumoissa vanhaa kuorta painuu alityöntönä astenosfääriin, jossa se sulaa. Litosfäärilaattojen reunoilla on yleisesti vulkanismia, maanjäristyksiä ja vuorenpoimutuksia.

Käsitteitä

Astenosfääri: Pääosin sulasta kivestä muodostunut keskimäärin 180 kilometriä paksu kerros maapallon vaipan yläosassa. Vaipan pehmeä kiviaines mahdollistaa maanpinnan isostaattiset korkeusvaihtelut, kuten maankohoamisen mannerjäätikön sulamisen jälkeen.

Konvektiovirtaukset: Lämpötilaeroista johtuvia pystysuoria virtauksia, joissa lämmin aines nousee ylöspäin ja viileämpi aines painuu alas. Astenosfäärin konvektiovirtaukset saavat aikaan litosfäärilaattojen liikkeet.

Isostasia: Tiheydeltään pienemmän litosfäärin ja suuremman astenosfäärin välinen tasapainotila, jossa litosfääri kelluu astenosfäärissä. Tätä tasapainotilaa voi muuttaa esimerkiksi mannerjäätikön paino tai eroosio.

Endogeeniset prosessit: eli sisäsyntyiset ilmiöt. Ne muuttavat maapallon pinnanmuotoja. Ilmiöinä  muunmuassa tulivuoret, maanjäristykset, vuorenpoimutukset jne.

maapallon rakenne

https://www.google.fi/search?newwindow=1&rlz=1C1FDUM_fiFI522FI522&es_sm=122&biw=1097&bih=559&tbm=isch&sa=1&q=maapallon+rakenne&oq=maapallon+rakenne&gs_l=img.3..0j0i24l3.11567954.11571275.0.11571423.23.17.3.3.3.0.160.1436.9j6.15.0.msedr...0...1c.1.61.img..5.18.1156.obgy0p0sFKo#imgdii=_&imgrc=djLxI1aYJIf0DM%253A%3BbdbhlekyMHJUAM%3Bhttp%253A%252F%252Fwww.sarkanniemi.fi%252Fakatemiat%252Ftahtiakatemia%252Fkuvat%252Faurinkokunta%252Fmaa_rakenne.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fwww.sarkanniemi.fi%252Fakatemiat%252Ftahtiakatemia%252Fplanets%252Fmaa.htm%3B400%3B323

litosfäärilaatat

https://www.google.fi/search?newwindow=1&rlz=1C1FDUM_fiFI522FI522&es_sm=122&biw=1097&bih=559&tbm=isch&sa=1&q=litosf%C3%A4%C3%A4rilaatat&oq=litosf%C3%A4%C3%A4rilaatat&gs_l=img.3..0.84443.87642.0.87788.18.12.1.5.5.0.114.1160.6j6.12.0.msedr...0...1c.1.61.img..0.18.1204.ioItizput-U#imgdii=_&imgrc=EHD66lbSlCApaM%253A%3BlnzQOGXnDNAucM%3Bhttps%253A%252F%252Fpeda.net%252Foppimateriaalit%252Fe-oppi%252Fylakoulu%252Fmaantieto%252Famerikka%252F3eis2%252Fkuvamappi%252Fkuvia%252Flr%253Afile%252Fdownload%252F10a58970453d0dbb3202ecd1de7201c397e3db78%252Fge_7_litosfaarilaatat_ver2.png%3Bhttps%253A%252F%252Fpeda.net%252Fid%252FHRMhnmr%3B751%3B480


Alityöntövyöhyke: kahden litosfäärilaatan törmäyskohta. Mereinen laatta työntyy kevyemmän mantereisen laatan alle ja sulaa astenosfäärissä. Myös kahden mereisen laatan törmätessä tapahtuu alityöntöä.

Litosfäärilaatat kelluvat tieheämmän astenosfäärin päällä. Astenosfäärin kenvektiovirtaukset liikuttavat laattoja. Litosfäärilaattojen erkanemissaumoissa syntyy uutta mereistä kuorta. Tärmäyssaumoissa vanhaa kuorta painuu alityöntönä astenosfääriin, jossa se sulkaa. Litosdäärilaattojen reunoilla on yleisesti vulkanismia,maanjäristyksiä ja vuorenpoimutusta.

13-Biomit päiväntasaajalta navoille

Sademetsät

Sijaitsevat päiväntasaajan molemmin puolin alueilla, missä on lämmintä yli 18 astetta ja sataa päivittäin. Siellä lajit ovat erittäin moninaisia. Puusto kasvaa kerroksittain, mutta aluskasvillisuutta ei ole, sillä tiheät puiden latvustot päästävät läpi ainoastaan vähän auringon säteilyä.Puilla on ilmajuuria, joiden avulla ne ottavat vettä ilmasta. Lehdet ovat sopeutuneet jokapäiväisiin rankkoihin sateisiin, ja niiden pinta ovat vahapintainen ja lisäksi ne ovat sileäreunaisia ja kovia. 
 Sademetsien maaperä on melko vähäravinteista. Ravintoaineista suurin osa on sitoutunut kasvien biomassaan.
 Suurimpia ympäristöongelmiamme on sademetsien väheneminen. Trooppiset metsät eivät hakkuun jälkeen enää uusiudu,vaan tilalle kasvaa sekundaarimetsää, joka on lajeiltaan paljon pienimuotoisempaa kuin alkuperäinen trooppinen metsä.

Savannit

Sijaitsevat trooppisilla alueilla, troopisten sademetsien etelä- ja pohjoispuolella sekä päiväntasaajan alueen ylängöillä. Savannien kasvillisuus kestää kuivien kausien ja sadekausien vaihteluita. Kun sadekausi alkaa, kasvilisuus herää kuivan kauden aikaisesta horroksesta nopeasti > kasvaa > kukkii > sopeutuu tämän jälkeen taas uuteen kuivaan kauteen. Silloin puut pudottavat lehtensä suojautuakseen kuivuudelta. Sadekauden aikana taas puut varastoivat itseensä vettä.
 Mitä kauemmaksi päiväntasaajalta liikutaan, sitä kuivemmaksi savanni muuttuu. Kostean savannin tyypillisiä kasveja ovat apinanleipä- ja akasiapuut, sekä niiden välissä olevat korkeat heinät. Kuivilla savanneilla kasvaa vain pensaikkoa ja heinää.

Monsuunimetsät

Sijaitsevat monsuunisateiden alueilla, lähinnä Aasiassa. Lajirunsaus on lähes samaa kuin sademetsissä. Sielläkin sadekaudet ja kuivakausi jakautuvat eri vuodenajoille. Siksi puusto ei ole yhtä tiheää ja korkeaa kuin sademetsissä. Koska puustoa ei ole niin paljon, auringonvaloa pääsee enemmän maahan. Siksi aluskasvillisuutta ja pensaistoa on enemmän. 

Aavikot

Sijaitsevat 15. ja 30. leveysasteiden välillä, kääntöpiirien lähellä ja mantereiden sisäosissa. Aavikot syntyvät kylmien merivirtojen seurauksena.

 Aavikolla kuivakause kestää vähintään 7-8 kuukautta ja sateita on epäsäännöllisesti. Aavikoillakin on kasvillisuutta, kuten mehikasveja. Ne ovat sopeutuneet hyvin kuiviin oloihin ja vaihteleviin lämpötiloihin. 

 Aavikoita voi olla joko trooppisia, joissa lämpötila on aina yli 18 astetta, subtrooppisia, joissa lämpötila on aina yli 10 astetta tai kylmyysaavikoita, joissa on on kylmä ilmasto.

Lehti- ja havumetsät

Lehtimetsät kasvavat pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Siihen kasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluu Keski-Eurooppa, Pohjois-Amerikan itäosat, Kiinan pohjoisosat ja Japani. Lehtimetsissä on aina tasainen ympärivuotinen sademäärä ja selkeät vuodenajat. Tyypillisiä puita ovat tammi, vaahtera, jalava, saarni ja lehmus.  Ne ovat suotuisia viljelymaita, ja siksi ne ovatkin tiheästi asutettuja.
 Havumetsävyöhyke eli taiga ulottuu Pohjois-Amerikasta Pohjois-Euroopan kautta Siperiaan. Puut ovat havupuita, jotka ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Neulasten vahapeite suojaa pakkasilta. Lajeja ovat erityyppiset männyt ja kuuset.Aluskasvillisuutta ovat sammalet, jäkälät ja varpukasvit. Koska havumetsävyöhykkeellä sataa enemmän kuin haihtuu, soistuminen on voimakasti.

Arot

Sijaitsevat mantereiden keskiosissa. Ne ovat puuttomia ruohostoalueita, ja ne ovat usein pohjoisella pallonpuoliskolla. Maaperä on mustamultaa, joka on ravinteikasta. Siksi aroilla viljellään ja kasvatetaan karjaa. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä. 

Tundra

Sijaitsee kylmällä vyöhykkeellä, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on aina alle +10 astetta. Maaperä on aina roudassa, mutta kesäisin pintamaa sulaa vähän. Silloin siellä kasvaa varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Tundralla ei kasva puita. Suot ovat yleisiä, koska haihduntaa ei tapahtu ja maa on alavaa > sulamisvedet eivät pääse valumaan pois, ja eivät imeydy roudan takia.

11: Ilmasto- aina muutoksessa

Käsitteitä

Kasvihuoneilmiö: kasvihuonekaasujen kuten hiilidioksidin ja metaanin vaikutus ilmakehässä. Kaasukerroksen läpi pääsee paremmin lyhytaaltoinen säteily, mutta kun se osuu maahan, se muuttuu pitkäaaltoiseksi lämpösäteilyksi eikä enää pääse kaasukerroksen läpi, jolloin se jää lämmittämään maapalloa. Ihmisten toiminta tehostaa ilmiötä.

Intergklasiaali: Tarkoittaa lämpimää ajanjaksoa jääkauden keskellä. Silloin ilmasto lämpenee tuhansiksi vuosiksi ja osa jäätiköistä sulaa.

IPCC (intergovernmental Panel on Climate change): YK:n alainen ilmastonmuutospaneeli, joka kerää ja arvioii tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta päätöksenteon tueksi.

Ihmisen voimistaman kasvihuoneilmiön seuraukset 

-Fossiilisten polttoaineiden käyttö: ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kohonnut noin 30%
-Sademäärien lisääntyminen ja jakaantuminen eri alueilla, kuivuusalueilla sataa vähemmän
-valtamerten pinta kohoaa (uhkaa matalia rannikkoalueita ja saarivaltioita) , muutokset merivirroissa ja merien happamoituminen lisääntyy
-jäätiköt sulavat
-taloudelliset ja ekologiset ongelmat kohdistuvat voimakkaimmin köyhiin maihin
-ikirouta sulaa

Ilmastonmuutoksen torjunta

-kasvihuonekaasujen päästöt lopetettaisiin

-energiakäytön tehostaminen uusimmilla käytössä olevilla tekniikoilla

- vähentää metsien raivaus trooppisilla alueilla tai edes vähentää sitä

-henkilön omat valinnat (matkailu yksityiskoneilla, liikkuminen julkisilla, kierrätys jne..) 

12: Maanpinta-biosfäärin pohja

Kivilajit:

Erilaisia kivilajeja on monia. Kivennäismaalajien luokittelu menee seuraavasti: lohkareet (raekoko yli 200mm), kivet (200-20mm), sora (20-2mm), hiekka (2-0,2mm), hieta (0,2-0,02mm), hiesu (0,02-0,002mm) ja savi (alle 0,0002mm). Eloperäisiä maalajeja ovat lieju, piimaa, turve, multa, kemielliset sedimementit, kuorisora sekä kalkkilieju.

Tehtävät

-unkarin pustalla esiintyy mustamultamaannosta

-suomen havumetsien maaperä on podsolia, josta alaspäin on vielä monta kerrosta, mm. Humuskerros, uuttumiskerros ja rikastumiskerros.

Maan tuottavuuden väheneminen näiden tekijöiden vaikutuksesta: 

a)huuhtoutuminen:  vajoava vesi vie mukanaan maanpinnan ravinteita, jolloin ne ovat kasvien ulottumattomissa ja kasvit eivät pääse kasvamaan.

b)lisääntynyt happamuus: vety syrjäyttää maahiukkasten pinnoilta kasvien ravinteita, jolloin esim. Kaliumin, magnesiumin ja natriumin sitoutuminen maahiukkasiin vähenee. Se vähentää satoja ja alentaa kasvien kasvua. 

Kasviravinteet: Kasviravinteiden tarkoitus on toimia kasvin rakennusaineena ja aikaansaada kasville elintärkeitä toimintoja. Kasviravinteet sisältävät muunmuassa typpeä, kalsiumia, rautaa, fosforia ja magnesiumia. Esimerkkinä typen päätyminen maaperään. Typen kierto: 
http://www.pelastajarvi.fi/typen_kierto




-salamoinnista vapautuu nitraatteja > liukenevat sadeveteen > päätyvät maaperään
-kasvien juurissa ja maaperässä olevat bakteerit muuttavat typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon
-bakteerit hajottavat hapettomissa oloissa nitraatteja ja nitriitteja typpikaasuksi
-kuolleiden eläinten ja eliöiden jäänteet hajoavat > syntyy ammoniakkia > sen mikrobit hajottavat edelleen ammoniumtypeksi > palauttaa eliöiden sisältämän typen takaisin kiertoon

Ihmisen vaikutuksesta:
-liikenne ja teollisuus
-jätevedet
-pelloille lisättävät typpilannoitteet

Erilaiset maannokset: maannos, kasvillisuusvyöhyke ja ominaisuudet
tundramaannos ja vuoristomaannos-tundra ja vuoristot-kuivaa maata, johon on muodostunut turvetta, koska hajoaminen hidasta. ikiroutaa, vuoristomaannos kivistä ja kuivaa.
podsoli-havumetsät-happama maannos. Erotettavissa karike-,humus-, huuhtoutumis- ja rikastumiskerros. 
ruskomaa-lehtimetsä-ravinnepitoinen maannos, eloperäinen aines hajoaa nopeasti
mustamulta-lauhkeat arot-ravinteikasta, humus sekoittunut alla oleaan kivennäismaahan. Ravinteetn nousevat hyvän haihtumisen vuoksi pintaan
savannimaannokset-savannit-rautapitoisia sekä niukkaravinteisia. Luonne vaihtelee kosteuden mukaan, kostealla savannilla latosoli tyypillinen maannos
terra rossa-välimeren kasvillisuus eli nahkealehtinen-ravinteikas, esiintyy kalkkialueilla. Punertava väri tulee raudasta
latosoli-savannit ja sademetsät- niukkaravinteinen, runsaasti rautaa ja alumiinisilikaatteja
aavikkomaannos-aavikot- kivennäispitoinen, vähän humusta. Haihtumisen vuoksi suolat nousevat pintaan, jolloin syntyy ns.suolamaa
tulvamaannos-jokien tulvatasangot-syntyy tulvivan joen kerrostamasta lietteestä tulva-alueelle. Runsasravinteinen maannos.



Maaperän ravinteisuuden parantaminen
a) perinteisin menetelmin
b) tehomaatalouden keinoin

a) Puutarha- ja talousjätekomposti ovat hyvää maanparannusainetta. Happaman maan pH:ta voidaan nostaa kalkitsemalla. Kasvuturve nostaa maaperän humuspitoisuutta ja parantaa siten maan mururakennetta. 

b) Tehomaatalouden keinoin maaperän ravinteisuutta voidaan parantaa lannoitteilla sekä torjunta-aineilla sekä tuotannon kasvattamiseksi kehitetyillä geenimuunnelluilla sekä jalostetuilla lajeilla. Lannoitteilla voidaan poistaa jonkin ravintoaineen puutostiloja tai vähentymistä. Torjunta-aineet vähentävät tuholaisten ja rikkakasvien vaikuttamista viljelykasveihin.