7: Meret-lämmittävät ja viilentävät

Yleistä meristä

Yli 70% maapallon pinta-alasta on merta. Niitä ovat suuret valtameret (Tyynimeri, Atlantti, Intian valtameri, Jäämeri) ja sivumeret.
Topogafialtaan meret ovat aivan yhtä vaihtelevia kuin mantereetkin. Keskimääräinen syvyys onnnoin 4000 metriä. Valtamerten keskiselänteet ovat kohdassa, jossa litosfäärilaatat erkanevat toisistaan. Siellä syntyy myös uutta merenpohjaa. Valtamerien pohjissa on paljon toimivia ja ei-toimivia tulivuoria.
 Lämpimintä meressä on pinnalla auringon lämmön vaikutuksesta,  kylmintä pohjassa. 
 Vesi kiertää merissä koko ajan. Merivirrat syntyvät yleisimmin pasaati- ja länsituulten vaikutuksesta. Lämpimät merivirrat kulkevat päiväntasaajalta kohti napoja ja kylmät virrat navoilta kohti päiväntasaajaa. Siksi ne toimivatkin ilman lämpötilojen säätelyssä. Vesi on liikkeessä myös pystysuunnassa. Jos se vajoaa, pintaveden tiheys on kasvanut sen kylmentyessä tai suolaantuessa enemmän. Kumpuamisen taas aiheuttaa merivirran törmääminen mannerjalustaan (vesi sekoittuu tehokkaasti ja kumpuaa).  Kumpuava vesi tuo eliöiden jäänteiden ravinteistamaa vettä pintaan, joka hyödyttää planktoneliöiden kasvua.
AALLOT syntyvät tuulesta. Tuulen liike-energiaa siirtyy kitkan avulla veden liike-energiaksi.

Käsitteitä

Tyrsky: Kun aallot saapuvat rantaan, niiden korkeus kasvaa ja ne lyhenevät. Kun aalto on riittävän jyrkkä, sen harja kaatuu ja muodostuuvaahtopää. Nämä murtuvat aallot ovat nimeltään tyrskyjä. 

Termokliini: Termokliiniksi kutsutaan merenpinnan kerrosta, joka on vedenläpimän kerroksen alla ja jossa vesi alkaa viilentyä nopeasti.

Mannerjalusta: Mannerjalusta  reunustaa mantereita. Se viettää loivasti 200 metriin, jossa se muuttuu mannerrinteeksi.  

Topografia: Maan pinnanmuoto ja korkokuva.

Merivirrat

https://www.google.fi/search?newwindow=1&rlz=1C1FDUM_fiFI522FI522&es_sm=122&biw=1097&bih=559&tbm=isch&sa=1&q=merivirrat&oq=merivirrat&gs_l=img.3..0l5j0i24l5.2308.3738.0.3895.10.10.0.0.0.0.184.1079.5j5.10.0.msedr...0...1c.1.61.img..0.10.1078.4aoTkx1Mkoo#imgdii=_&imgrc=SGZjPZWHXYHiXM%253A%3BAz5eJ7E5OHnVWM%3Bhttp%253A%252F%252Fopinnot.internetix.fi%252Ffi%252Fmuikku2materiaalit%252Fperuskoulu%252Fge%252Fge1%252F3_planetaarisuus%252F342%252Ffi_embedded%252Fmerivirrat.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fopinnot.internetix.fi%252Ffi%252Fmuikku2materiaalit%252Fperuskoulu%252Fge%252Fge1%252F3_planetaarisuus%252F342%253FC%253AD%253D1998135%2526m%253Aselres%253D1998135%3B800%3B449

Merivirrat jaetaan kylmiin  ja  lämpimiin. Kylmät merivirrat viilentävät rannikkoalueidine kerkilämpötiloja ja aiheuttavat kuivuutta, koska mereltä mantereelle tulevan ilman kuivuus johtuu vesihöyryn tiivistymisestä sateeksi jo kylmän merivirran yläpuolella.
Lämpimät merivirrat puolestaan nostavat rannikoiden keskilämpötiloja ja lisäävät sateita, koska haihtuminen on suurempaa.

Päiväntasaajanvirrat saa aikaan koillis- ja kaakkoispasaati, joka liikkuu molemmin puolin päiväntasaajuaa kohti länttä. Suurin osa päiväntasaajan alueen vedestä kuitenkin päätyy pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle ja eteläisellä vasemmalle (coriolisilmiö)

Kun merivirta törmää mannerjalustaan, merivesi sekoittuu ja aiheuttaa kumpuamista. Pohjassa olevat eliöiden jäänteet hajoavat, ja tekevät syvältä kumpuavasta vedestä ravinteikasta. > Planktoneliöt kasvavat> syntyy hyviä kalastusalueita. Pystyvirtauksia syntyy myös maatuulen ansiosta ja silloin, kun kylmä ja lämmin merivirta törmäävät toisiinsa.